Moikka taas! Vuorossa on Heidin ja Samuelin hääkertomus viime kesältä. Tavattiin normaaliin tapaan jo ennen häitä hääparin kanssa ja oli ihana huomata, miten hyvin meillä synkkasi parin kanssa. En tiedä johtuiko se osittain siitä, että ollaan lähes saman ikäisiä, vai muuten vain siitä, että ollaan samantyyppisiä ihmisiä. Oli miten oli, innostuin palaverin aikana näistä häistä vielä vähän normaalia enemmän, sillä Heidin näyttämät inspiraatiokuvat olivat todella lähellä sitä, millaiseksi voisin omat hääni joskus tulevaisuudessa kuvitella. Lähdin palaverista leveä hymy kasvoilla ja kotiin päästyäni hehkutin poikaystävälleni tavanneeni todella ihanan, lempeän ja muut huomioonottavan parin.
Hääpäivä alkoi vihkimisestä Pyhän Laurin kirkossa Vantaalla. Pastorin puhe oli todella kaunis, eikä ihme, sillä samainen herra oli ollut tärkeässä roolissa myös parin tapaamisen kannalta. Koenkin, että yleensä vihkiminen muuttuu heti virallisesta vähän leppoisammaksi, mikäli vihkijä tuntee parin jotenkin entuudestaan. Puhe tulee silloin sydämestä ja esimerkit parin elämästä ovat syvällisempiä ja kenties jopa aidompia. Koko virallinen vihkikaava muuttuu paljon henkilökohtaisemmaksi ja ehkä jopa merkityksellisemmäksi.
Vihkimisen jälkeen jäimme kirkon ympäristöön kuvaamaan potretteja. Onnistuneita potretteja tuli päivän aikana itseasiassa niin paljon, että tätä postausta kirjoittaessa jouduin 30 kuvan rajan takia miettimään hyvin tarkkaan mitkä kuvat näkevät päivän valon ja mitkä jäävät omaan arkistooni piiloon. Potrettien kuvaamisen jälkeen huristelimme yhdessä hääparin ja morsiamen isän kanssa kohti juhlapaikkaa, Villa Smedsiä.
Hääpäivä oli aivan mahtava ja juhlapaikka todella kaunis. Ruuat olivat käsittämättömän hyviä ja näinkin monien hakevan bataattiranskalaisia lisää santsikierroksella. Päivän ohjelmaan kuului puheita, musiikkiesityksiä, perinteinen kenkäleikki, stadi vs. lande -tietovisa, huutokauppakeisarin taidehuutokauppa (lisää infoa kuvateksteissä ;D), kimpun ja sukkanauhan heitot ja tietysti myös tanssimista! Päivän aikana sattui ja tapahtui niin paljon, että olisin tarvinnut ainakin 60 kuvan postauksen kattamaan koko päivän – hups!
On varmaan aika harvinaista, mutta ihan käsittämättömän ihanaa, ystävystyä asiakkaan kanssa näin vahvasti. Siksi olenkin todella kiitollinen kuvaajamentorilleni Jetrolle hänen suosituksestaan, sillä ilman sitä, en olisi varmaan ikinä päätynyt kuvaamaan Heidin ja Samuelin häitä. Onneksi kuitenkin päädyin, sillä on ollut ilo oppia tuntemaan Heidiä ja Samuelia vähän lisää ja huomata, miten hyväsydämisiä ja lempeitä he ovatkaan. Näitä häitä muistellessa hymyilen aina. Joka ikinen kerta!